Viestinnän ja vallan johtaminen

Seitsemännen luentokerran aiheena oli viestinnän ja vallan johtaminen. Luennon piti vieraileva yliopistonlehtori Helena Kantanen kauppatieteiden laitokselta, viestinnän johtamisen alalta. Hän on viestinnän ammattilainen ja toiminut Vaasan sekä Itä-Suomen yliopistoissa viestintäpäällikkönä - asiantunteva ote aiheeseen välittyi luennolla hyvin.

Opimme, että sana "viestintä" tarkoittaa ideoiden, tunteiden, viestien, tarinoiden ja informaation vaihtamista erilaisten kanavien kautta. Uutta asiaa viestinnän johtamisessa oli erilaiset viestintäteoriat liittyen organisaatiokäyttäytymiseen ja diskurssiteoriaan. Organisaatiokäyttäytymiseen liittyy siis kulttuuriihmissuhde- ja valtanäkökulmia; diskurssiteoriassa taas on kyse tarinankertomisesta ja puheen tavasta jäsentää maailmaa. Luennolla käytiin läpi viestinnän tasoja, jotka laajenevat dyadisen ja pienryhmä tasosta aina organisatoriseen viestintään ja massakommunikaatioon. Opimme, että viestinnän voi hahmottaa myös markkinointina ja brändäyksenä. Uusi mielenkiintoinen huomio oli, että kysymykset siitä, ketkä puhuvat sekä missä, milloin ja mitä puhutaan, kertovat vallan jakautumisesta. Tämä huomio on sovellettavissa myös arkielämän ryhmädynamiikkaan esimerkiksi kaveriporukassa.

Kantanen jakoi luennolla myös muita mielenkiintoisia tiedonmurusia. Pohdittiin, onko oikein, että firma rajoittaa työntekijöidensä someyksityisyyttä? Kuinka pitkälle yhtenäisyyden suojelu ja itsesensuuri on hyväksi? Vinkkinä saimme, että uutisia kannattaa seurata ja itseä opetella johtamaan. Uutta tietoa oli, että yleensä sanojen merkitys viestinnästä onkin suurempi kuin 30 %, toisin kuin monesti luullaan.

Vallan ja päätöksenteon johtamiseen liittyen Kantanen esitteli aluksi aiheeseen liittyviä keskeisiä käsitteitä. Opimme, että "valta" tarkoittaa toimijoiden muutosta toteuttaa omaa tahtoaan sosiaalisessa tilanteessa, myös muiden vastustuksesta huolimatta. Määritelmää on mielenkiintoista verrata "sosiaalisten taitojen" käsitteeseen; ne ovat kykyä päämäärän saavuttavaan toimintaan, kuitenkin niin, että toimii asianmukaisesti ja toisia vahingoittamatta. Voidaan ajatella, että valtaa voidaan käyttää sosiaalisesti taitavasti, mutta myös niin, että toisia vahingoitetaan.

Vallan lähteenä voi olla epävarmuus tai legitimiteetti eli hyväksymisen arvoisena oleminen. Strateginen kontingenssiteoriaja resurssiriippuvuusteoria tuovat oman näkemyksensä vallan lähteisiin; valta voi kummuta myös johdon tekemistä rajauksista tai resurssien riittävyyden turvaamisesta. Luennolla tuli myös tutuksi ajatukset organisaatioista poliittisina areenoina, vallan paradoksista sekä pehmeästä vallankäytöstä.
Uusi näkökulma oli, että esimerkiksi vankila ja armeija voidaan mieltää totaali-instituutioiksi, jotka sisältävät jäsentensä elämän kokonaan. Vanhan kertausta oli tottelevaisuuden suhde valtaan, tästä esimerkkinä esiteltiin Milgramin tottelevaisuuskoe. Myös päätöksenteko ja valta kytkeytyvät toisiinsa, ja esitelty rationaalisen päätöksenteon malli vaikuttaa soveltamisen arvoiselta ongelmanratkaisutilanteissa.