Johtajuusajattelun kehittyminen

Johtamista on ollut aina, siitä lähtien kun ihminen on oppinut olemaan yhteisöllinen. Sillä on ollut pitkä kehityskaari nykypäivään asti. Muinaisen antiikin ja Egyptin aikaan johtaminen nähtiin vallan käyttönä, johtajia pidettiin jumalina, ja nämä käyttivät diktatuurimaisesti hirmuvaltaa alaistensa kontrolloimiseen. Johtajaksi ei tultu tai opittu, vaan siihen synnyttiin. Arvovalta periytyi. Ihmisiä luokiteltiin eri arvoluokkiin, ja orjien käyttö oli normaalia toimintaa. Johtaminen on nähnyt suuren muutoksen vuosien saatossa. Nykyaikana se nähdään hyvin erilaisena kuin vielä vaikka parisataa vuotta sitten. Se on muuttunut inhimilliseksi ja mukautuvaksi. Tietysti myös nykymaailmassa on poikkeuksia tästä, suljetuissa diktatuureissa voidaan vieläkin käyttää vanhentuneita, kurjia johtajuutta korostavia tapoja. Tämä on kuitenkin verraten harvinaista, nykyaikainen ajattelutapa on levinnyt laajalle.

 Johtaminen on kehittynyt monien vaiheiden kautta. Frederick Taylorin tieteellinen liikkeenjohto korosti neljää johtamisen periaatetta. Ensimmäisenä periaatteena on suoritusstandardien luominen työlle, eli työntekijöiden tuli omaksua työmenetelmät sellaisenaan. Suorituspalkkausjärjestelmä oli yleisesti käytössä. Työntekijät valittiin tieteellisesti ja koulutettiin tehtäviin. Työntekijöiden ja johdon tehtävät eroteltiin selvästi toisistaan. Henry Fayol kehitti hallinnollisen koulukunnan, jonka mukaan johtamistaidot vaikuttivat menestykseen. Tekniset taidot ja johtajuuskyky erotettiin toisistaan. Työntekijöiden erikoistuminen koettiin tärkeänä, ja työntekijän työt rajoittuivat pieneen segmenttiin yrityksen töistä. Yksilön kiinnostus alistettiin yrityksen tarpeille. Hawthorne-kokeiden myötä kehittyi ihmissuhdekoulukunta, joka alkoi kiinnittää huomiota työntekijöiden tarpeisiin ja yhdisti työntekijän tyytyväisyyden laadun paranemiseen. Organisaatioita alettiin käsitellä sosiaalisina järjestelminä. Työntekijöitä alettiin kunnioittaa ja heidän arvonsa organisaatiolle huomattiin. Sosiaalista pääomaa alettiin hiljalleen pitää organisaation tärkeimpänä pääomana.

Nykyisin johtajuudella on moniselitteinen käsitys. Se ei enää ole vallankäyttöä, vaan inhimillistä ohjaamista ja yhteistyötä johtajan ja alaisen kesken. Joskus johtajan sanotaan jopa olevan alaisensa palvelussa ja apuna. Arvomaailma on muuttunut, nykyisin arvostusta saa useimmiten paljon tietävä ja taitava, joka voi hyvinkin olla omaa johtajaansakin pätevämpi. Nykyään johtajuutta ei nosteta muun osaamisen yläpuolelle eikä johtajia erityisesti ylistetä.
 Anu Puusan pitämä luento lähetettiin Joensuusta videoluentona. Puhe oli hyvin nopeatempoinen ja tietointensiivinen. Aihehan on hyvin laaja kerrottavaksi yhdelle luentokerralle.